tiistai 19. kesäkuuta 2018

Matkauintia

Helteillä koirat kuntoilee matkauinnin parissa, minä en. Joskus olen miettinyt, että olisihan se mahtava, kun uida höveltäisi itsekin tuossa koirien mukana, mutta on tuo järven pohja sen verran, miten sen nyt nätisti sanoisi, ööö... muhevassa luonnontilassa, että sinne ei omia varpaita houkuta laskea sekaan. Kyläyhdistys onneksi on jo päässyt mukaan hankkeeseen, jossa järven kuntoa pyritään parantamaan. Tokihan ei se siihen pohjatuntumaan vaikuta, mutta kuitenkin :)
Ensimmäinen rantautuminen taukopaikalle. Soutelen koirien tahtiin rannan myötäisesti, jolloin niillä on milloin tahansa mahdollisuus lähteä levähtämään, kun siltä tuntuu. Vanhempi koira ui pelastusliivit päällä, jotta ei jää isomman jalkoihin ja joudu liikaa rehkimään. Sillä on selässä spondyloosi (nikamat luutuvat hiljalleen yhteen), joten senkin takia on hyvä, että se liivin avulla pääsee uimisessa vähän kevyemmällä. Uinti kuitenkin on parasta liikuntaa tuohon vaivaan. Innokkaampi menijä tämä onkin vedessä, mitä kuivalla maalla.
Päätepysäkki, josta sitten vielä uidaan takaisin kotirantaan. Nuoremmalla tuntuu olevan vauhtia rattaassa melkein puolen kilometrin uintimatkasta huolimatta :)
 Kaislikossa suhisee.
 Kotimatkalle. 

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Aamun rentoilut

Meillä takaterassi pääsee oikeuksiinsa aina aamuisin. Järven takaa nouseva aurinko valaisee melkein koko talon isojen olohuoneen ikkunoiden ansiosta. Meidän makuuhuone on myös tähän suuntaan. Kieltämättä se ei aina ole mieluista, että herää 05.00 täydelliseen kirkastumiseen...  Pimennysverhoa en kuitenkaan ole halunnut hankkia - muutenkin aamu-unisena ihmisenä en pääsisi ylös aikanaan jos huone pysyisi täysin pimeänä. Mutta siihen valaistumiseen on jo tottunut, enemmän siinä on hyviä puolia mitä huonoja. Enkä kyllä vaihtaisi mitään pois, en taloa, makuuhuonetta enkä sijaintia :)
Väreilevästä näkymästä tietää, että on hellepäivä tulossa.

Iki-ihana jo vuosikausia palvellut riippumatto pääsi arvoiselleen paikalle. Värit on haalistuneet ja ikäviä pieniä homeläikkiä on päässyt kankaaseen tulemaan, niitä ei tunnu mikään pesu irroittavan.  Jokin hiiren pirulainen on talvisäilytyksessä vähän reikääkin siihen syönyt. Ostin tuon aikanaan jostakin vähän paremmasta riippumattokaupasta netistä - kahden hengen leveä matto, maksoi muistaakseni n.60 euroa ja on ollut kyllä hintansa arvoinen! 

Vaivihkaa olen miettinyt, voisiko mattoa koittaa maalata kalkkimaalilla... Hullun kuuloinen ajatus, mutta kalkkimaalihan kestää huonekalujen verhoiluissakin, esim. nojatuolien istuinosissa. Mikäli joku moista on kokeillut riippumaton kaltaiseen kohteeseen niin kerro toki!

Riipputuoli taas on meiltä töistä löytyneitä aarteita.
Itse lähdin hakemaan aamukahveja sisältä, mutta toiset jäi vielä lekottelemaan aurinkoon. Huomatkaa noutajan uusi, kevyempi kesälook :)