Sunnuntain vauhtiajot

Koiranketaleet pääsivät pitkästä aikaa kunnolla reuhaamaan. Tuolta elokuvakoiralta vietiin kepekset, joten niitä parannellessa on mennyt tovi. Tänään kuitenkin oli iloisen jälleennäkemisen päivä.

Viimeinen kuva on perinteinen valokuvaajan harmistus -tai ainakin mulle näitä sattuu. Kiva kuva, mutta toinen koirista ehtii juosta tarkennuksen ohi niin siinäpä se sitten. Kaula näyttää olevan tarkennuksessa vielä, pää on mennyt menojaan...

Poikien rellestäessä mummukoira puuhailee tyytyväisenä omiaan. Välillä toki muistaa kimmahtaa villiapinoiden lailla kurvaaville kavereilleen ja näyttää vähän kaapinpaikkaa. Poikien ei silloin auta, kuin nöyrästi yrittää hankkiutua alta pois :D

Täällä Oulun eteläpuolella on lunta noin puolikkaan noutajan verran.