Ei oo, ei tuu.

Aikaa ei ole ja tekstiä ei tule. Näillä mennään nyt hetken aikaa, jotta meno taas tasoittuu vähän. En tiedä mistä tämän kiireen on muka pukannut, ei mulla mitään erikoisia menojakaan ole. Ehkä se on tämä, että lunta tulee ovista ja ikkunoista, pakkasta myös. Meillä mies auraa pihan ja lähiympäristön (reittiä järvelle, naapurin pihaa, 200m pihatietä yms) omalla traktorilla ja sehän tarkoittaa, että minä olen sen aikaa muksun kanssa. Ensi talvea odottaen, että lapsi istuu jo innoissaan traktorin kyydissä!

 Lisäksi vielä tuo vanhan mökin puulämmitys, joka vie sekin oman aikansa. Näillä pakkaskeleillä lenkillekään en ole viitsinyt lasta ottaa mukaan vaan illat ovat menneet sisäleikeissä. Siinä on sitten äkkiä rästissä siivoamiset, koirien lenkitys, omat harrastukset ja blogin kirjoittamiset. Teen 4-päiväistä työviikkoa ja nyt tuntuu, että miten hullussa ikinä ehdin mitään, kun pitäisi palata normaaliin 5-päiväiseen arkeen, kääk!

Rentoutumista vetolenkin jälkeen. Ilmeestä ja vauhdista päätellen (jälleen) liian lyhyt lenkki takana... :) Takana yllämainittu uljas työjuhtamme. Ei ole uutuudella pilattu, mutta asiansa ajaa vallan mainiosti.

Välillä on vaikea päättää, että haluaisiko sitä äkkiä ulos jotakin puuhaamaan vai haluaako jäädä sisälle lämpimään kotilököt päällä. Muksun huoneen ikkunasta napsaistu kuva yllä.

Palataan asiaan paremmalla ajalla ja, kun on jotain oikeaa kerrottavaa, eikä tämmöistä kitinää! 

Ps: Tätä kuvien arvoitusta en ole vielä ratkaissut... Samalla kameralla otettu, kumpaakaan ei ole rajattu ja export-asetukset on samat. Silti kuvissa on kokoeroa, kun ne laittaa tänne bloggerin puolelle. Ainoa ero, minkä keksin, että nämä saattavat olla eri objektiiveillä otettu, lieköhän se vaikuttaa asiaan... *Jälkimuokkaus: kännykällä kuvat näkyvät oikein, kokoero on vain tietokoneella katsottaessa -otappa näistä selvää!

Kommentit

  1. Tuo aika on outo asia, nykyisin tuntuu ettei sitä ole koskaan tarpeeksi. Ja mulla on kuitenkin jo isot muksut, joskus taivastelen että miten olen ollenkaan ehtinyt töihin tms silloin kun lapset olivat pieniä. Kun nyt ei tarvitse huolehtia kuin itsestä ja parista koirasta ja siltikin meinaa myöhästyä 😄
    Blogin suhteen päätin olla ottamatta ressiä, jos ei ole asiaa niin en ainakaan tikusta sitä tee (vaikka välillä omia juttuja lukiessa voisi kyllä niin luulla...).
    Jaksamista arkeen, se on kuitenkin sitä elämän parasta aikaa 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin se varmaan menee, aika kuluu ja juoksee sama mikä elämäntilanne on.

      Poista
  2. Ihanan rehellinen otsikko!! Ei oo, ei tuu. Me lukijat tulimme hyvälle tuulelle, samaistumme kiireeseesi ja tekstin puutteeseen. Eip haittaa, ei tässä olla jäniksen selässä, ehtii kyllä. Kaikki aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, asennekysymys se on tämäkin. Ei passaa päästää kiirettä niskan päälle.

      Poista
  3. Tsemppiä kiireiseen arkeen! Kuvat näkyvät muuten minulle tietokoneella ihan samankokoisina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eli voisko olla mulla vika selaimessa sitten, chromea käytän...

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän mielipiteesi: ideoita, kokemuksia, risuja tai ruusuja- kaikki kommentit tervetulleita!

Suositut tekstit