Matkauintia

Helteillä koirat kuntoilee matkauinnin parissa, minä en. Joskus olen miettinyt, että olisihan se mahtava, kun uida höveltäisi itsekin tuossa koirien mukana, mutta on tuo järven pohja sen verran, miten sen nyt nätisti sanoisi, ööö... muhevassa luonnontilassa, että sinne ei omia varpaita houkuta laskea sekaan. Kyläyhdistys onneksi on jo päässyt mukaan hankkeeseen, jossa järven kuntoa pyritään parantamaan. Tokihan ei se siihen pohjatuntumaan vaikuta, mutta kuitenkin :)

Ensimmäinen rantautuminen taukopaikalle. Soutelen koirien tahtiin rannan myötäisesti, jolloin niillä on milloin tahansa mahdollisuus lähteä levähtämään, kun siltä tuntuu. Vanhempi koira ui pelastusliivit päällä, jotta ei jää isomman jalkoihin ja joudu liikaa rehkimään. Sillä on selässä spondyloosi (nikamat luutuvat hiljalleen yhteen), joten senkin takia on hyvä, että se liivin avulla pääsee uimisessa vähän kevyemmällä. Uinti kuitenkin on parasta liikuntaa tuohon vaivaan. Innokkaampi menijä tämä onkin vedessä, mitä kuivalla maalla.

Päätepysäkki, josta sitten vielä uidaan takaisin kotirantaan. Nuoremmalla tuntuu olevan vauhtia rattaassa melkein puolen kilometrin uintimatkasta huolimatta :)

 Kaislikossa suhisee.

 Kotimatkalle.