Sittenkin kevät -tai jotakin sinnepäin

Luontoäiti päätti pistää valitukselle lopun ja näyttää voimiaan. Olin kaivellut 2016 vuoden huhtikuun alun kevätkuvia valmiiksi ja aioin mennä pihalle kuvaamaan tämän hetkistä lumitilannetta, jotta voisi tällä harmistuksella vielä vähän mässäillä.

Mitä vielä! Vaikkei kahteen päivään ole aurinkoa näkynyt, mutta eipä ole ollut pakkastakaan ja vettä tulee taivaan täydeltä vähän väliä! *iso peukalo

Piha alkaa olla melko solskaisessa kunnossa. Takavetoisella autolla jännitti, että pääsenkö ensin pois pihatieltä, saatika takaisin kotiin. Tielle polkeutunut lumi on pehmentynyt siihen malliin, että takarenkaat upposivat ja liirailivat komeasti melkein koko 200m pihatien pätkän. Jos olisin pysäyttänyt auton, oltaisiin varmaan jämähdetty siihen -kevyellä pintakaasulla kääntelin rattia, kuin Ritariässä konsanaan ja selvittiinpäs :)

Asiasta kukkapurkkiin -kirjaimellisesti.
Turveruukut.

Tulipahan kokeiltua, eivätkä ole minua varten (lue; laiskan kastelijan ruukkuja). Kuuelämänlangasta laitoin 6 siementä itämään. Vedessä liottelusta huolimatta niistä iti vain 3 kunnolla, muut hyytyivät jo alkuunsa. Varmasti osittain siksi, että mutkia oikoakseni laitoin ne suoraan turveruukkuun itämään... Kolme onnekasta pääsi ikkunalaudalle asti, mutta eivät ehtineet pitkällekään, kun kuivuuden kuolo korjasi nekin. Ne ruukuthan imee kaiken veden! Hattua nostan niille, jotka noita käyttävät ja saavat kunnialla vietyä esikasvatuskauden loppuun.

Muut esikasvatuskaverit kukoistavat kyllä. Kelloköynnöksiä täytyy alkaa seuraavaksi kesyttämään, ne kiipeilevät jo pitkin verhonaruja ja kieppuvat suloisessa sekamelskassa keskenään. Tomaatit ja kurkut odottavat isompiin ruukkuihin pääsyä. Laiskuuttani laitoin aina kaksi taimea per maitopurkki ja nytpä se tila loppuu äkkiä. Näin aloittelevana en arvannut, että nekin noin nopeasti kasvavat - kaikki täytyy kokeilla kantapään kautta.