Pääsiäinen ohi

Paluu arkeen. Tokihan näin äitiyslomalla se arki ei suuremmin aiheuta muutoksia, kun ei velvoitteita ole töiden puolesta. 

Tässä keittiössä istuessa selän takana sataa lunta melkoisen tuulen kera. Eilen illalla se alkoi ja näyttää jatkuvan. Toiset laittaa kuvia, kun sieltä täältä pilkistelee perennoja tai sipulikukat nostelevat päitään. Minä voisin ottaa kuvaa, miten lunta on edelleen puoleen sääreen, sama mihin kohtaa pihalla menet. Monessa paikassa reilusti enemmänkin. Kyllä täälläkin eilen vähän maata pilkotti -talon seinustalla näkyi muutamia kiviä. Ei näy enää niitäkään. 

Eilen lueskelin Pauliinan Kukka & Kaali blogia ja mietin, että miten ihanan positiivisesti ja mukavaan tyyliin hän kirjoittaa. Sitten seuraavana päivänä itse istun koneella ja valitan lumesta... Ajatus ahdistaa, mutta pitipähän saada sanottua. Oikeasti tämä ei ihan hirvittävästi masenna, kun on niin paljon tekemistä täällä sisälläkin. Mutta tällä hetkellä vähän harmittaa. Ehkä voisi opetella ilmaisemaan asioita jotenkin sievemmin, muokkaamaan ajatuksiaan, jotta se valitus ei aina pulppuaisi ensimmäisenä...?

Ihmisenä onneksi olen sellainen, joka ei jää murehtimaan asioita. Saatan sanoa, kun jokin vaivaa, mutta se ei tarkoita, että varsinaisesti siitä stressaisin sen isommin. Ennemmin olen sellainen huoleton hulda. Joskus näitä tekstejä lukiessa tulee vain olo, että miksi sitä kuitenkin herkästi ajattelee asiat sen negatiivisuuden kautta. Sain hyvää oppia yllämainittua blogia lukiessa, antoi ajatuksia. 

Pitkäperjantain aamusumu järvellä.

Pari ruukullista narsisseja laitoin etukuistille viime viikolla.