Keväät merkit- haaste

Kissankulman Hilulta sain Kevään merkit-haasteen. Me asutaankin suurinpiirtein samoilla seutuvilla, joten näistä blogeista saa katsoa vähän myöhäisempiä kevään merkkejä. Ainakin, kun verrataan etelän väkeen, jotka saavat postailla jo krookuksien sun muiden kukkivien kuvia. Meillä iloitaan pikkuhiljaa kinoksien alta paljastuvasta ruoho- ja multavellistä sekä joka vuotisista tulvista.

Täytemaakasat kaunistavat maisemaa tämän kesän ajan... Wannabe Ku Klux-klaanin jäsenetkin on vapautuneet lumiahdingosta. Täytyisi käydä pölyyttämässä niitä pystyyn, että tuleeko sieltä vielä eläviä tuijia vai ei.

Mikäli allaolevaa kuvaa zoomailee lähemmäs, huomaa, että nurmikko on ihan täynnä puun silppua. Koirien lempiharrastus talvisin on tylsyyden hetkellä kantaa liiteristä puita ja tehdä niistä päreitä. Joka kevät ne sitten on vastassa, kun lumet sulaa... Samoin tuon nurmen yli kuljeteltiin sitä puuhaketta koko viime kesä, joten melkoinen nävös tuo alue. Vähän jo haravaa heiluttelin sillä, sen vähän mitä lumen alta oli ehtinyt paljastua. Toissapäivänä satoi kaatamalla ja eilen oli lämmin päivä, joten nyt aletaan olla täälläkin voitolla lumien sulamisen kanssa.

Vaikka kyllähän sitä vielä riittääkin, tälläistä yleiskuvaa kun katsoo...

Meidän muuttaessa pannuhuoneen kulmalla oli iso syreenipensas ja sen juurella ikiaikojen tuhkat. Sekä ihanasti kaikki ruosteiset naulat ja ruuvit, mitä tuhkan mukana sinne oli heitelty.Kaivoin "tappajajuurisen" (nauloja törötti pystyssä juuristossa) pensaan ylös ja poimin vielä ämpärillisen metallia käsin. Mitä pidemmälle kaivoi niin aina vaan nousi vastaan teräviä päitä. Lopulta kyllästyin ja keräsin pitkin tonttia sopivia kiviä, joista tein suojan tuolle alueelle. Eipähän tarvitse aina olla huolissaan, että onko sieltä routiessa noussut uusia nauloja esiin, kun koirat kaasuttelevat tuosta kulmalta vanhalle pellolle ja metsään. Kivien päällä rötköttää vanha kunnon kettinki, olen sitä jemmaillut, että johonkin somistekäyttöön se vielä menee. 

 Paikoin on vanhan talon pihan ojituksissa puutteita... :D

 Joka keväinen merkki. Nuorempi koira piilottelee ja hautaa aarteitaan pitkin tonttia. Niitä sitten tupsahtelee milloin mistäkin, koko 2 hehtaarin alueelta.

 Kuvasta ei ihan heti arvaisi, mutta tässä nököttää yksi rescue-perenna penkki. Toissa syksynä en tiennyt mihin joudun kaikkien kanssa niin kaivoin koiranhäkin taakse joutomaalle syvänteen, johon kippasin multaa ja kodittomat perennapolot.  Pilkottavat nimilaput kertoo jotain, mitä sinne on laitettu, muuten mulla ei olisi enää hajuakaan. Tässä parin vuoden aikana penkki on vajonnut, viime keväänäkin pelkäsin, että kaikki hukkuu, kun se lillui veden vallassa. Tänä keväänä tilanne ei onneksi ole niin paha, mutta jotain ensiapua tuolle olisi jo aika tehdä.

Vaikka meillä tuo järvi aika lähellä tuossa onkin, niin sen suurempia tulvia se harvemmin aiheuttaa. Järven eteläosa ei näy tähän meille, matkaa on 1,5km ja tuo metsäkaistalekin peittää näkyvyyden. Eteläpäässä on pato, jonka seutuvilla tulvia saattaa näkyäkin. Viime vuonna oli niin hyvät kestohanget, että pääsin koirien kanssa hiihtämään padolle ja jatkamaan joen vartta pitkin. Siinä oli mukava seurailla isoja jäälauttoja, joita rannalle oli tulvinut. Nyt parissa päivässä lumet on pelloilta lähteneet niin ajattelin tänä iltana napata kamera mukaan ja lähteä käymään padolla kuvaamassa. Naapuri äsken laittoikin viestiä, että onko järvellä joku hässäkkä, paloauto oli käynyt kääntymässä heidän pihallaan. Mitään erikoista ei näy, olisivatko jotain tulvamerkkejä olleet katselemassa hekin...

Muokkaus jälkikäteen: en aiemmin haastanut ketään, mutta laitetaanpa haaste nyt uunituoreelle blogille Ajatuksia metsän keskeltä.