Kännykkäkuvia

Tällä hetkellä omat energiat on olleet aika matalalla, enkä ole jaksanut pitkiä lenkkejä vaunujen kanssa tehdä. 2-3km käynyt köpöttämässä tässä lähellä, sen verran, että mummukoirakin on päässyt vähän kävelylle. Iältään se ei ole vielä kovin vanha, mutta sillä on selässä spondyloosi. Sen jäykistämänä mummu mieluummin köpöttelee rauhalliseen tahtiin pieniä lenkkejä. Tuota nuorempaa hurjaa olen sitten välillä käyttänyt pyörällä, potkukelkalla tai hiihtäen pidemmillä lenkeillä.

Pitkän matkan taivallusta onneksi pelastaa se, että molempia pystyy pitämään irti melkein missä tahansa. Eilenkin seisoskelin ja hitaasti ees taas kävelin pellon reunassa melkein puoli tuntia, kun koirat jahtasivat myyriä ja hiiriä. Hanget on sen verran sulaneet, että pääsevät nyt liikkumaan pelloilla kunnolla. Toinen hyvä vaihtoehto on, että otan kameran mukaan ja kyykin sen kanssa omiani ja toisaalla kiivas hiirenmetsästys jatkuu.

Muutama päivä sitten kävin kyykkimässä läheisessä metsässä, kännykän kanssa tällä kertaa. En ollut ajatellut sen kummempaa kuvausreissua, mutta metsänpohja oli alkanut näyttäytyä, niin iski inspiraatio.  

Rakennusaikana mulla oli jopa suunnitelmissa tehdä jostakin kauniista sammankuvasta tapetti yhdelle seinälle. Kauneinta metsää tuommoinen pörröinen sammalpinta, johon ilta-aurinko paistaa :) Se jäi kuitenkin tekemättä, vaikka joitakin kuviakin mulla oli jo ehdolla. Ehkä ne päätyvät tauluksi joskus.

Liian kauas kotoa ei passaa eksyä.

Kanssamatkustaja ottaa tyytyväisenä päiväunia odotellessaan.

Tällä hetkellä täällä sataa vettä kaatamalla, tervemenoa lumet, uujea!