Viherkasvua

Nämä kuvat on viikkokausia olleet jemmassa luonnoksissa. Johonkin se aika vain tuppaa katoamaan, joten blogihommat on yleensä ensimmäiset, jotka jäävät vaille huomiota.

En meinannut malttaa heittää pois noita tulppaaneja, jotka kieltämättä olivat parhaat päivänsä nähneet. Mutta jotain hienoa niissä silti oli. Mikäli jonkin kasvin kuuluisikin näyttää tuollaiselta, ehkä me niitä ostettaisiin ja tyytyväisenä laiteltaisiin esille...?

Kelloköynnöksille, tomaateille ja kurkuille otin lenkiltä pajua ja muuta tukikeppiä. Kuva on niin vanha, että taimet ovat kasvaneet kolminkertaisiksi tuosta. Useampaan kertaan olen niitä latvonutkin. Sitä vaan mietin, että tykkääköhän ne huonoa liian tiheästä latvomisesta? Pitäisikö antaa niiden kasvaa enemmän ja sitten vaan raakasti enemmän kerralla poikki. Eikä niin, että vähän väliä se pisin kärki  pois...

Hortonomiassistentti on mukana taimihommissa -mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa...

Sisustushömppää on sen verran ilmestynyt, että seinä-amppelit on kiinnitetty olohuoneeseen. Kivasti tuovat näköä ja väriä seinään :)

Pari viikkoa sitten aloittelin mullanvaihtoa, joka tosin ei ollut mikään menestys. Ilmeisesti ajatukset olivat muualla ja silmät ristissä. Soihtuköynnöksen vaihdoin ensin väärään ruukkuun. Kun se lopulta toisella istuttamisella pääsi sille tarkoitettuun saviruukkuun niin seuraavaksi unelman kanssa ei käynyt ihan niinkään hyvin... 

Unelma on tuollaisessa korkeassa ja kapeassa ruukussa ja suunnittelin vaihtavani sen toisen malliseen, jotta saisin sen roikkumaan amppeliin. Muistikuvista poiketen enpä ollutkaan rajannut multatilaa mitenkään, vaan unelma oli kasvattanut valtavat juuret koko korkean astian pohjaan asti. Eipä se enää mihinkään muualle mahdu, enkä halunnut liian raakalla kädellä tappaa koko kasvia. Jännitti jo, että tykkäsikö se huonoa, kun ehdin melko kovakouraisesti irroitella, ennenkuin tajusin, että toivoton projekti... Ainakin vielä näyttää hyvältä, mutta edelleen sen paikka on hakusessa. Kuvaa siitä ei olekaan, rupesi niin ärsyttämään koko kasvinreuhka -niin hieno kuin se onkin.

Hienohelma taas viihtyy keittiön ikkunalla roikkumassa. Kasvaa villinä ja toivotaan, että viihtyy jatkossakin.