Kelloköynnöstarhuri

Ai mahtavuus, niin ne vain kelloköynnökset jatkaa kasvuaa, vaikka lähellä epätoivon koulimisprojektia oltiinkin. Mutta törpöt on kyllä auttamatta liian pienet, pitää tässä lähiaikoina jo vaihtaa ne isompiin, jotta pääsevät kasvamaan kunnolla.

Ja huomatkaa etualan pienet rääpyskät, niin ne vain nekin nostivat päänsä ja koittavat suhata muiden mukana!

Viherkasveja vilkuilin vähän vaihtelua kaipaavalla silmällä yksi päivä. Unelman heitin takan päälle, josta se hyvin näkyy sekä olohuoneeseen, että keittiöön. Taitaa paralle olla vain liian kuuma paikka... Pitää vaihtaa se erimalliseen ruukkuun ja laittaa amppelityylisesti roikkumaan jostain. Mulla oli noiden pitkien hörsylöiden ympärillä rautalankakehikko kiipeilyä varten, vaan oli se niin järkyttävä tekele, että luovutin suosilla, roikkukoot.

Palmuvehka on uusin tulokas. Naapurissa asuu mukava vanha pariskunta ja heillä ihailin valtavassa ruukussa kasvavaa ikivanhaa vehkaa. He olivat laittaneet asian korvan taakse ja seuraavalla kyläilykerralla toivat mulle oman palmuvehkan mukanaan :) Ilmeisesti se viihtyy, kun on kasvattanut kokonaan uuden varrenkin täällä asustellessaan. 

Takana näkyy vanha pinnatuoli, jonka pelastin äidin liiteristä. Siellä se on ollut tyhjänpanttina varmaan koko minun eliniän ja nyt se pääsi inspiraation kouriin ja paraatipaikalle olohuoneeseen. Kevyesti hioin ja mattamusta maali päälle niin avot!

Seuralaisia ei tämä viherkasvipiiperrys niinkään innosta, kunhan kuljailevat menossa mukana :)