Pakkasta piilossa

Sitä mukaan, kun ulkona keli komenee niin mittarilukemat laskee samaa tahtia. Ulkoilut jäi tältä päivältä välistä, mutta muksun päiväunien aikaan innostuin vähän heiluttelemaan kameraa. Kasveja on yllättävän mukava kuvata - tosin en saanut montaakaan itseäni miellyttävää kuvaa, ennenkuin piti lähteä toisiin hommiin. Sen verran kuitenkin ehdin innostua, että täytyy kameran edessä käyttää talon muutkin vihreät.



Kodinonni tuli 30-vuotislahjan mukana ja bambun hankin muutama viikko sitten paikallisesta kukkakaupasta heräteostoksena. Kodinonnen jostain syystä miellän hankalaksi hengissäpidettäväksi, vaikkei (tai ehkä juuri siksi) sellaista meillä ole aikaisemmin ollutkaan. Toivotaan molemmille pitkää ikää - tosin bambun ulkonäkö ei ihan priimaa ole, mutta eiköhän se siitä.

Nykyisin talosta löytyy useita viherkasveja, joista osa on jo useamman vuoden ikäisiä. Aikaisemmin se into kasveista tahtoi laantua yhtä nopeasti, kuin ostopäätöksen päähän pälkähtäminen, joten kovin huikealla menestyksellä viherkasvien suhteen en voi retostella.

Alla olevalla ystävällä voi myös olla jotain tekemistä asian kanssa. Noin 10 vuotta sitten kollinketaleen villissä nuoruudessa sitä vietiin eläinlääkäriin, kun oli maistellut traakkipuuta vähän turhan reilulla annoksella. 5 euron traakkipuusta yli 100 euron eläinlääkärilasku oli ihan riittävä, joten alkava viherkasvi-intoiluni koki pienen kolauksen.


Tämän hetken villitys on esikasvatus. Viime keväänä kylvin ensimmäiset siemenet, vaatimattomasti aloitin keijunmekosta, jota sanotaan hankalaksi kaveriksi. Kyllä sieltä taimia tuli pariin amppeliin, mutta ei niiden ulkonäöllä juuri voinut kehua, kasvatus ilman kasvivaloa ja kunnon latvomista teki niistä vähän turhan honteloita. 

Tämän kevään aloitin kylvämällä kissalle omat ruohot, jotta se pysyy erossa muista kasvatuksista. Sitten kokeiluun kelloköynnös, joka vaikuttaa ihan lupaavalta tämän alun suhteen. Kylvöstä on vasta 2 viikkoa ja näyttää jo näin hyvältä. Eilen siirsin laatikot päiväksi kasvivalon alle ikkunalle. Yöt saavat olla vielä lattialämmössä, jotta myöhäisemmätkin nousevat paremmin mukaan. 
Tomaatin ja kurkun siemenet odottavat vielä vuoroaan. Meinasin tälle kesälle tehdä kasvusäkeillä kokeiluerän kodinhoitohuoneen kuistin viereen. Etelän suuntaan olevan talonseinän pitäisi olla sopiva paikka tomaatillekin ja mikäli kokeilu toimii, niin tulevaisuudessa siihen voisi väsätä sitten jotain pysyvämpääkin seinäkasvihuonetta (lisätään siihen 10-vuotissuunnitelmaan).



Kommentit

  1. Keijunmekko ei tosiaan ole niitä helpoimpia esikasvatettavia. Mukavaa, kun kävit blogissani, jotta löysin tänne. Liityinpä samoin tein lukijaksikin. Sinulla on ihanat apurit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos "lukijuudesta" , eiköhän tämä blogi tästä pikkuhiljaa vauhtiin pääse. Apurit on kyllä monessa menossa mukana, ei tarvitse yksin kyykkiä pihahommissa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän mielipiteesi: ideoita, kokemuksia, risuja tai ruusuja- kaikki kommentit tervetulleita!

Suositut tekstit