Kameralenkillä

Melko kauan meni ensin, että pääsin ylipäätään koko pihasta pois lenkkireiteille, kun innostuin kuvaamaan vähän sitä sun tätä. Ensimmäisenä talon julkisivu ah niin ihanan vaahteran luota kuvattuna. Toisessa kuvassa sitten näkyy alue, joka on ehkäpä ongelmallisin tällä tontilla... 

Pihan keskeisin paikka, tuosta kaadettiin se valtava kuusi. Pihatien vieressä laskeva maaperä on siis täynnä kuusen juuria sekä roskaa mitä on ennenvanhaan surutta haudattu maahan. Talonväki on entisajan tapojen mukaisesti pitänyt kuusen alustaa jonkin sortin kaatopaikkana. Kuvan oikeassa reunassa on toimiva kaivo, josta olen kesäisin nostanut kukkien kasteluvedet. Lisäksi iso kivi sekä pihlaja, jonka haluaisin pitää, mutta valitettavasti se on sen verran vanhan ja raihnaisen oloinen, että se joudutaan mitä ilmeisimmin kaatamaan ensi kesänä. Mulla on tontin laidalla odottamassa purppuratuomi, jota suunnittelin tuon pihlajan tilalle. Talventörröttäjäpistokkaat ovat syreeniä, leviävät villinä tuolla alueella.

Mielessä on pyörinyt jo sata ja yksi suunnitelmaa tuolle alueelle, saa nähdä mikä lopen toteutuu ja millä aikataululla. Vesiaihe, kivikkorinne, seppelvarpua, havuja... Kolmion mallinen rinnealue pihan keskeisimmällä paikalla pitäisi saada jotenkin niin siistiksi, ettei sitä tarvitse olla koko ajan parsimassa ja kaunistelemassa. Jonkinsortin kivikko sekä niiden seassa laskeva pieni puro on ideoista houkuttelevin, vaikka onhan sitä työtä siinäkin. Mikäli haluaisin tuohon kunnollisen kukkapenkin niin pohjia olisi kaivettava auki melko syvältä, että ikivanhan kuusen ja syreenin juuret saataisin alta pois. Ja alue on niin iso, että pelkkänä kukkapenkkinä se voisi olla liian työläs pitää siistinä.

Marjapensaiden luota löytyy purppuratuomen lisäksi kolme riippahernepuuta, jotka jo viime kesänä haalin. Pihahommat kuitenkin viivästyivät, joten en saanut niitä kaavailemalleni paikalle. Sormet ja varpaat ristissä, että ne selviävät talvesta tuossa väliaikaispaikassaan.

Navetan seinustalla on vanha "maitokoppi", johon saisi aika kätevästi suojaisan paikan vaikka mille kasvatille... Etelän suuntaan, eikä järveltä pääse tuulemaan tuohon. Sikäli, kun humala ei pääse valloittamaan tuotakin koppia, sitä löytyy joka nurkalta ja mitä mielenkiintoisimmista paikoista :)

Sillä välin, kun emäntä kyykkii kameran kanssa, lenkkikaverit onneksi kehittävät itselleen viihdykettä - ohjelmistossa mm. pieneläinjahti. Onneksi eivät ota kiinni mitään, kunhan ottavat hajua :)