Kuvankäsittely

Tuplasti terapiaa blogin Pirjo kirjoitteli valokuvaamisesta täällä, siitä sain ajatuksen tähän postaukseen. Pystyin hyvin samaistumaan hänen mietteisiinsä. Itsekin tykkään kuvata ja harjoitella sitä taitoa lisää, mutta aina välillä iskee olo, että tieto lisää tuskaa ja kaikista kuvista löytyy jokin asia, mikä ei ole hyvin. Normaalisti huoleton hulda (minä) löytää valokuvatessa itsestään perfektionistin piirteitä, joka ei ole tyytyväinen mihinkään :)

Kamerasta sen verran, että kuvaan Nikon D5200:lla, jossa on perus kittilinssin lisäksi valovoimaisempi 35mm, f/1.8 objektiivi. Kuvaan manuaaliasetuksilla, mikä joskus saattaa tuottaa vähän päänvaivaakin, mutta sillähän sitä oppii (pitäisi ainakin). Vielä, kun kärsivällisyys riittäisi ihan oikeasti huolella perehtymään niihin säätöihin siinä kuvaustilanteessa... Usein menee niin, että teen hyvin pieniä muokkauksia sinne sun tänne, mutta en kuitenkaan ihan täysin ole kärryillä siitä, miten kaikki kolme (ISO, F-luku ja suljinaika) oikeasti vaikuttavat toisiinsa, Perus punaisen langan tiedän, mutta siihen pitäisi perehtyä vielä paljon lisää, jotta siitä olisi apua haastavassa kuvaustilanteessa. Jos säädän yhtä arvoa tämän verran, mitä se suhteessa tekee tuohon toiseen arvoon jne. Niissä kun on niitä epämääräisiä "laskukaavoja", mitä gurut netissä tottuneesti toistelevat. Täyttä hepreaa minulle, silmämääräisellä mututuntumalla mennään. 

Kuvaan RAW-muodossa, eli jälkikäsittelen kuvat. Käytössä on Lightroom-ohjelma, joka on taivaan lahja harrastelijakuvaajalle, jolla kaikki ei aina kuvaustilanteessa mene ihan nappiin. Epätarkkuutta sillä ei voi pelastaa, mutta valoisuutta ja värisäätöjä senkin edestä. Tämän ohjelman käyttäjänä ei varmaan ikinä ole valmis. Netistä löytyy hyvin opastusvideoita, varsinkin jos englanti taipuu. Aluksi katsoin näitä videoita säännöllisesti ja heti perään kokeilin säätöjä, jotta ne jäisivät mieleen. 

Nykyään olen laiskistunut siinä hommassa ja sen huomaa kuvissa. Käsittely tahtoo jyllätä samaa omaa rataansa ja se vähäinenkin taito erikoisempien säätöjen kanssa on jo päässyt unohtumaan. Onneksi se korjaantuu sillä, että ottaisi itseään vain niskasta kiinni ja perehtyisi aiheeseen taas huolellisemmin.

Joitakin tässä näkyviä kuvapareja on tarkoituksella käsitelty vähän yli, olen leikitellyt säädöillä ja kokeillut juttuja. Maisemakuvissa varsinkin se on ihan mukavaa, peruskuvauksessa pyrin pitämään kohtuullisen neutraalin linjan. 

Tietokonekin tuottaa omat hankaluutensa asiaan. Näyttö pitäisi kalibroida, jotta voin olla varma, että se näyttää sävyt oikein. Tokihan siinä vastaan tulee se, että vaikka säädän kuvat miten hienoiksi tahansa, niin jokainen katsoo niitä omalta näytöltään -joka voi taas näyttää kuvat ihan miten sattuun. Tämäkin ehkä kuuluu siihen (ärsyttävään) perfektionistin ajattelumalliin, josta ei kannattaisi turhaan murehtia. Varsinkaan tälläisen itse oppineen harrastelijan :) 

Tänä vuonna mulla onkin tarkoitus liittyä paikalliseen valokuvausseuraan, joka on ilmeisen aktiivinen. Sieltä saisin ehkä inspiraatiota lisää tähän kuvaukseen, sekä vinkkejä kokeneemmilta kuvaajilta.

  

Talvikuvat koen hankalimmiksi säätää. Luminen maisema varjoineen päivineen tuottaa monesti harmaita hiuksia. Varsinkin, jos yrität saada samaan kuvaan mustaa ja vaaleaa koiraa, kjääkh!